maanantai 10. syyskuuta 2018

He said, she said - get to know us better

Ahh ne hääleikit, neKIN jakavat mielipiteitä hääparien kesken. Näemme kaasojen ja bestmanien kesken tänä viikonloppuna ja yhtenä kohtana tämän tapaamisen to do-listalla on miettiä juhlien leikkejä, tuleeko niitä ja jos kyllä, niin mitä. En taida edes tietää kaikkia mahdollisia, mutta meidän vierailemissa häissä he said, she said tai suomalaisittain kenkäleikki on ollut suosittu ja sitä on kyllä vieraanakin hauska seurata. Erityisesti tämän kesän häiden viimeinen kysymys, ketä rakastat eniten tässä maailmassa sai kaikki vieraat huokaisemaan yhteen ääneen ihastuksesta. 

Olemme mieheni kanssa kuluneiden vuosien aikana käyneet monia Pinterestistä löytyneitä kysymyslistoja läpi ja pakko myöntää, että olemme niissä aika hyviä! En tiedä haluammeko kenkäleikkiä ainakaan ihan siinä perinteisessä muodossa, koska a) kuten sanoin, olemme lähestulkoon aina yhtä mieltä oikeasta vastauksesta ja b) en halua mieheni hikistä kenkää päivän päätteeksi käteeni, enkä oikeastaan itsekään halua ottaa kenkiä pois kaikkien nähden. Olemme miettineet, että esittäisimme kysymyksiä vieraille ja eniten oikeita vastauksia kerännyt pöytäseurue voittaisi jonkun pienen palkinnon. Emme oletetusti vielä tiedä lopullisia kysymyksiä, joihin päädymme, mutta ajattelin, että olisi hauska esitellä meitä hieman enemmän käymällä muutama kysymys läpi, so let's go! Kuvat 1 ja 2.


1. Who made the first move?
Hehe minä tein, kysyin Santerilta tekstiviestillä, josko hän haluaisi tulla käymään mun luona joku ilta ja suostuihan hän. Ja itseasiassa otin myös ensimmäisenä seurustelun puheeksi, mutta Santeri sitten lopulta kysyi olisinko hänen tyttöystävänsä ja vastaavasti - suostuinhan minä!

2. Who met the in-laws first?
Santeri tapasi mun vanhemmat ensin. Sitä pystyi onneksi siirtäämään jonkin verran eteenpäin, kun molempien vanhemmat asuivat Tampereella ja me taas vietimme silloin vielä aikaa Rovaniemellä. Tosin minä taisin jännittää sekä Santerin äidin että isän tapaamista tooodella paljon enemmän kuin Santeri meidän kotikotona vierailua!

3. Who is the clean freak and who is more organised?
Minä ja minä! Santeri pitää tarkkaa kirjaa omista jutuistaan kuten urheilusta ja syömisistä, mutta siihen se järjestelmällisyys jääkin. Minä olen ehdottomasti siistimpi ja yleisesti ottaen perillä aivan kaikesta muusta, oli kyse sitten tenttiin ilmoittautumispäivästä tai Santerin kakkosjuoksukenkien pohjallisista. Ei yksinkertaisesti ole tavaraa, jonka olinpaikkaa en meidän taloudessa tietäisi. Tiedän milloin Santerin lennon check in alkaa ja missä meidän veitsenteroittajaa säilytetään, vaikka en itse olisi tulossa samalla lennolla saati ikinä olisi edes koskenut siihen Santerin (lähes päivittäin) käyttämään teroittajaan.  

4. Who got better grades is school?
Tämän olemme joutuneet selvittämään ihan virallisesti keskiarvot laskemalla. Sekä ylioppilastodistuksesta, lukion päättötodistuksesta että yliopiston opintorekisteriotteesta. Santerin pakollisten kirjoitusaineiden arvosanat ovat ylioppilaskirjoituksissa muistaakseni paremmat (koska kirjoitin vähemmän aineita) mutta kokonaisuudessaan vien voiton nipin napin niin yliopiston ja lukion arvosanojen keskiarvoissa kuin ylioppilaskirjoituksissa. Mutta Santerin oikiksen maisterivaiheen arvosanat ovat (toistaiseksi) omiani paremmat!

5. Who takes longer to get ready? 
Kokonaisuudessaan minä, mutta jos kyse on lähtemisestä, niin herranjestas se on kyllä Santeri. Alan itse valitsemaan ulkovaatteita vasta, kun Santeri laittaa kenkiä jalkaan, koska tiedän, että hän tekee vielä noin 15 asiaa ennen kuin pääsee oikeasti ovesta ulos. Usein myös kesken laittautumiseni pyydän Santeria aloittamaan valmistautumisen, sillä osaan arvioida oman ajankäyttöni lisäksi erityisen hyvin myös Santerin ajankäyttöä.  

6. Who spends more money? 
Se, kumpi loppupeleissä käyttää enemmän rahaa on suhteellista riippuen tuloista. Santeri on ehdottomasti säästäväisempi, mutta tekee myös enemmän isoja hankintoja erityisesti urheiluun liittyen. Minä käytän rahaa mielummin nyt ja Santeri taas tulevaisuudessa, mutta olemme oppineet tasapainottamaan toisiamme hieman, mikä on todella hyvä. Santeri saattaa toppuutella minua joskus ja minä taas välillä kannustan Santeria ja veikkaan, että kaikki ovat loppupeleissä tyytyväisiä.

7. Who is planning the honeymoon?
Ei kumpikaan tällä hetkellä. Emme todennäköisesti lähde heti häiden jälkeen mihinkään, vaan varaamme matkan joskus myöhemmin. Olemme kuitenkin päättäneet jakaa häämatkan kahtia niin, että ensimmäinen vajaa viikko vietetään Japanissa ja jälkimmäinen löhöillään jossain varman auringon alla. Santeri on enemmän kiinnostunut kaupunkilomailusta ja varmaan valitsee sekä kaupungit että nähtävyydet Japanissa, mutta minä tulen vastaamaan itse matkajärjestelyistä aikatauluineen ja varauksineen.   

Onko teille tulossa häihin leikkejä ja minkälaisia versioita olette kehitelleet perinteisistä hääleikeistä? Vaikka vinkit otetaan vastaan! 

maanantai 3. syyskuuta 2018

Hääunet ja ne pahimmat kauhuskenaariot

Kuinka moni on jo nähnyt häihin liittyviä unia tai painajaisia? Täällä on taas kerran herätty päätä pudistellen, kun yön aikana on panikoitu häistä ja käyty jos jonkinlaisia skeenarioita läpi huhtikuun the päivästä... 

Taisin nähdä ensimmäisen häihin liittyvän unen jo melko pian kihlautumisen jälkeen, kun suunnittelu oli juuri saatu käyntiin. Itse näen unia erityisesti silloin, kun aikataulu on kiireinen ja stressiä hieman liikaa ja tämä on pätenyt myös hääpainajaisiin. Olen jo muutamaan kertaan nähnyt unta, jossa hääpäivänä mekkoa ei olekkaan muokattu minulle sopivaksi, juhlapaikka on täysin keskeneräinen enkä kerkeä laittautumaan ennen kuin pitäisi lähteä kohti kirkkoa haha! Monestihan unissa valmistaudutaan erilaisiin enemmän tai vähemmän todennäköisiin ongelmatilanteisiin ja koitetaan selviytyä niistä voittajana. Toistaiseksi en ole unissani selviytynyt ratkottavaksi valikoituneista pulmista alkuunkaan, vaan päätynyt lähinnä hysteerisesti itkemään ja epätoivoisesti juoksemaan ympäri Kämpiä toivoen, että edes joku asia saataisiin hoidettua. Viime yönä taas olin niin innoissani, että jes, häät on huomenna ja päästään yhdessä tyttöjen kanssa jo tänä yönä Kämppiin yöksi. Samassa unessa kuvittelin, että kimppuni ei ollut valmis, mutta näppäränä tyttönä kävin ostamassa upeita haalean vaaleanpunaisia ruusuja K-marketista seuraavaa päivää varten - vain havahtuakseni kassajonossa hämmentyneenä siihen, että häihin onkin vielä 3-4 kk aikaa. Todellisuudessa häihimme on hieman päälle 7 kuukautta...

Koska unissa tosiaan valmistaudutaan usein mahdollisiin uhkiin ja koitetaan selviytyä niistä, rupesin pohtimaan niitä oikeita kauhuskenaarioita hääpäivälle, eli mitä en todellakaan toivoisi huhtikuun puolivälissä tapahtuvan. Jaoin kauhuskenaariot "vakavuusasteen" mukaan kolmeen osioon:

Oh dear God, please NO!!
  • Minulla ei (onneksi) ole mitään ultimaattisia pelkoja päivää varten, mutta yksi inhottavimmista yllätyksistä olisi varmasti olla oikeasti kipeä. Perusflunssa tai antibiooteilla hoidettava bakteeri ei olisi ongelma, mutta oksennustauti tai selittämätön mahakipu olisi todella ikävä lisämauste päivään. 
  • Hääpaikan peruuntuminen vain muutamaa viikkoa ennen. Valokuvaajan, videokuvaajan, kukat ja mekonkin saa vielä nopealla aikataululla hoidettua ja yleensä viimeistään kukkaron nyörejä raottamalla fiksattua, mutta jos meiltä lähtisi juhlapaikka, eli samalla ruuat juomineen, todennäköisesti peruisin juhlat siltä istumalta. Huhtikuu ei onneksi ole kiireisintä sesonkiaikaa, mutta edes läheltä liippaavan paikan löytäminen tuntuu ihan mahdottomalta tehtävältä. Varsinkin, kun Helsingin juhlapaikat on jo kertaalleen koluttu läpi, eikä mieleisiä paikkoja Kämpin lisäksi ollut jonoksi asti, niin tuskimpa mikään muu paikka innostaisi yhtäkkiä 1,5 vuoden jälkeenkään. 
Please no, but we'll manage...
  • Palveluntarjoajan peruuntuminen lähellä häitä. Eli kaiken muun, paitsi juhlapaikan peruuntumisen kyllä kestän. Asiaa helpottaa tosiaan se, että häitämme ei juhlita aivan sesongin keskellä. Uuden vastaavan ja vapaana olevan videokuvaajan tai somistajan löytäminen tuskin olisi se helpoin tehtävä, mutta tuskimpa myöskään mikään ihan täysi mahdottomuus.
  • Puvun pilaantuminen hääaamuna. Jos pukua muokataan väärin tai se vaikka katoaisi toimitusvaiheessa, uusi kyllä löytyy ja hieman epämukavassa puvussa pärjää päivän, mutta esim kahvin tai muun värjäävän aineen kaatuminen rinnuksille hääaamuna olisi kyllä kammottavaa. Tässäkin pelastuksena se, että Kämpissä ollaan varmasti totuttu jos jonkinlaisiin superkiirellisiin pyyntöihin, joten pikainen pesulareissu tai vaikka ompelijan hankkiminen tuskin ovat mitään vaikeimmin toteutettavia hommia Kämpin kokeneelle henkilökunnalle.
S*it happens, but life goes on!
  • Huono sää. Juhlapaikkamme on kokonaan sisätiloissa, joten sateesta ei siinä mielessä tarvitse murehtia, mutta kuvat on tarkoitus ottaa ulkona ja kirkko on kävelymatkan päässä juhlapaikalta, joten kyllähän se helpottaisi, jos taivaan täydeltä ei sataisi räntää. Mutta tosiaan, sateenvarjot on keksitty ja upeita katettuja kuvauskohteita on Helsinki väärällään, joten life goes on! 
  • Ruoka on pahaa. Meille tulee pöytiin tarjoiltu alkupala ja pääruoka, joka hieman hankaloittaa ruokapuolta. Buffetista luulisi löytyvän edes jotain syötävää, mutta jos annoksia tulee tasan se yksi, eikä se ole onnistunut, olisihan se erityisesti vieraiden kannalta ikävää. Moni on kertonut, ettei ole omissa häissään kerennyt edes kunnolla syömään, mutta ruokailu on vieraille iso osa juhlaa ja hartaasti toivon, ettemme joudu lähettämään kotimatkalle nälkäisiä tai pahoinvoivia vieraita. Onneksi Kämp on keskellä Helsingin keskustaa, Wolt pelaa ja miehen puolen suku täynnä lääkäreitä, voimme vaikka hipsiä koko porukka Aleksanterinkadun yli McDonaldsiin, tilata Woltista vieraille pitsat tai kirjoittaa muutaman reseptin kotimatkaa varten, jos oikein huono tuuri käy!
  • Aikataulu/tekniikka/järjestelyt eivät pelaa. Näihin voi onneksi vaikuttaa itse melko hyvin jo valmisteluvaiheessaa, mutta jokainen tietysti silti toivoo, ettei omana hääpäivänä tule suurempia kommelluksia eteen. Meillä on onneksi laadukas ja tapahtumien järjestämiseen tottunut juhlapaikka ammattimaisine työntekijöineen, neuvokkaat ja fiksut kaasot ja best manit, emmekä itsekkään ole sieltä epäjärjestelmällisimmästä päästä, eli jos (ja kun) jotain ongelmia päivän aikana ilmenee, eiköhän joku näistä tahoista saa ne ratkaistua!
Sellasia kauhuskenaarioita, mielenkiinnolla odotan, miten päivä kommelluksien osalta menee vai pääsemmekö helpolla ja suunnitelmien mukaan! Näiden tilanteiden listaaminen oli oikeastaan aika fiksua, sillä tästä viisastuneena voimme hyvissä ajoin etsiä lauantaina aamusta avoinna olevan pesulan ja ompelimon, miettiä vararuokapaikan valmiiksi, etsiä katetun first look kuvauspaikan ja mikä tärkeintä: miettiä päivän järjestelyt ja plan B:t vastuuhenkilöineen niin, että suurimmilta ongelmilta vältyttäisiin!

Kuvat: 1 2 3

maanantai 27. elokuuta 2018

Vieraiden valitseminen ja hääjuhlan jakaminen kahtia

Huoh ne hitsin avecit... Kuten arvata saattaa, myös täällä ollaan painittu avecien suhteen tehtävien rajausten kanssa ja pohdittu sukulaisten ja kaukaisten serkkujen kutsumista tai kutsumatta jättämistä. Minulla on suht pieni ja hyvin etäinen suku ja olen ainoa lapsi, kun taas miehelläni sekä äiti- että isäpuolia, kokonaan omia, puolikkaita ja uusien puolisoiden mukana tulleita sisaruksia siellä täällä ja sukua ties missä kaikkialla. Ei todellakaan ole helppoa lähteä rajaamaan porukkaa tällaisessa tilanteessa. Meillä kaksi hyvää kysymystä kutsuttavien vieraiden suhteen olivat
1. Odotammeko kutsua vieraan omiin häihin/Olemmeko lähivuosina olleet vieraana heidän häissään ja 2. Kenen kanssa todellisuudessa haluamme viettää tämän ainutlaatuisen päivän tai kenet haluaisimme mieluiten olevan paikalla? 

Eri vaihtoehtoja pohdittuamme päätimme ottaa lähtökohdaksi sen, että panostamme kavereihin sukulaisten kustannuksella. Toki molempien perheet, isovanhemmat, kummit ja lähimmät serkut on kutsuttu, mutta teimme lopulta aika radikaalejakin rajauksia sukulaisissa, jotta saisimme ystäviemme puolisot mukaan. Mieheni kaveripiiri on laaja ja suurin osa heistä on seurustellut yli kymmenen vuotta ja halusin ehdottomasti, että nämä pitkään yhdessä olleet pariskunnat kutsutaan yhdessä. Joukossa on muutama tyttöystävä, jota en ole edes tavannut, mutta uskon, että mieheni ystävät nauttivat juhlasta enemmän, kun saavat jakaa sen myös oman rakkaansa kanssa! Haluamme mielummin kustantaa illan ja viettää aikaa niiden henkilöiden ja heidän rakkaidensa kanssa, jotka ovat minun tai mieheni elämässä vapaaehtoisesti, kuin sukulaisille, jotka ovat siinä sattumalta ja joiden kanssa emme ole olleet tekemisissä sitten omien rippijuhliemme. Moni, varsinkin mieheni puolen sukulaisista oli "helppo" rajata pois ensimmäiseen kysymykseen vastaamalla. Emme saaneet kutsua heidän jo juhlittuihin häihinsä emmekä oleta saavamme kutsua seuraaviksi vuosiksi suunniteltuihin juhliin, joten he tuskin odottavat saavansa kutsua meidänkään häihimme. Muutama sukulainen jäi pois toiseen kysymykseen vastaamalla, joskin, ei suoranaisesti sen takia ettemmekö haluaisi heitä jakamaan päiväämme kanssamme, vaan siitä syystä, että haluamme mielummin jonkun läheisemmän ihmisen heidän sijastaan. Koska vierasmäärä on rajattu, kompromisseja oli pakko tehdä ja loppupeleissä, oli vierasmäärä kuinka suuri tahansa, et ikinä voi miellyttää kaikkia! Hyvin todennäköisesti joku jää aina pohtimaan, miksei häntä kutsuttu - minä olen ainakin miettinyt niin muutamien juhlien kohdalla.  

Toinen hieman merkittävämpi rajaus ja valinta oli jakaa juhlaosuutemme kahtia. Ensimmäinen virallisempi juhlaosuus on ajalla 16.00 - 22.00 ja alkaa tietysti vihkimisellä, josta siirrytään Hotelli Kämpiin, ruokaillaan, leikataan kakkua, tanssitaan ensimmäinen tanssi ja pidetään puheita - ja tähän osuuteen kaikki vieraamme on kutsuttu. Iltakymmenen aikaan hyvästelemme sukulaiset ja mieheni pienemmät sisarukset (vanhemmista emme ole vielä päättäneet) ja siirrymme juhlimaan jatkoja noin 45 ystävän kera Kämpin Upper loungeen, jossa juhlat jatkuvat hieman pidempään. Iltakymmenen aikoihin päättyvän juhlaosuuden aikana alkoholitarjoilu on ilmaista, mutta rajoitetumpaa ja tarkoituksena on nauttia illasta ja ohjelmasta hyvän viinin tai muun kevyemmän juoman kera. Vasta Upper Loungessa baari on täysin auki.  Tämä tarkoittaa myös huimaa säästöä kokonaiskustannuksissa! Halusimme, ettei vieraiden tarvitse maksaa omista juomistaan, että juotavaa olisi tarpeeksi ilman, että kukaan olisi puoli kahdeksan aikaan kaatokännissä, mutta meillä ei ollut mahdollisuutta kustantaa kaikkia juomia kaikille vieraille koko illaksi, joten valinta jakaa juhlat kahteen eri osuuteen, jossa juomatarjoilu on määritelty eri tavoin, tuntui järkevimmältä ratkaisulta. Vaihtoehtona olisi toki ollut siirtyä jatkoille kaikkien vieraiden kanssa, mutta rehellisesti sanottuna emme tarjoaisi enoille tai sedillemme baarissa koko illan juotavaa, joten emme ajatelleet tehdä sitä hääpäivänäämmekään - toisin kuin ystäviemme kohdalla. Vieraslistalla ei ole yhtäkään kaveria, jolle en tarjoaisi yhden baari-illan juomia mukisematta!

Onko teillä jouduttu tekemään radikaaleja tai ikäviä rajauksia vieraslistan suhteen ja millä mentaliteetillä olette suhtautuneet vieraiden valitsemiseen? Tekeekö kipeää vetää yli serkku lapsineen  listalta vai jätätkö huoletta osan kutsumatta vain koska voit tehdä niin?

maanantai 20. elokuuta 2018

Häädieetti

Häädieetti on yksi niistä (monista) asioista, jotka jakavat mielipiteitä. Minulla on tavallaan aina ollut ajatuksissa se, että hääpäivää varten treenaan ja syön itseni upeaan kuntoon, mutta pakostakin kyseenalaistin (osaksi vain laiskuutta ja mukavuudenhalukkuuttani) päätöksen aloittaa minkäänlaista häädiettiä, koska let's face it painon pudottaminen vaatii itsekuria, varsinkin, jos tulevan morsiamen elintapoihin ei valmiiksi kuulu perusterveellinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta, kuten minulla. Lisäksi nykyään mainostetaan isosti self love-ajattelua ja kannustetaan kantamaan kaiken kokoisia ja muotoisia vartaloita ylpeydellä ja rakkaudella. En ole erityisen hoikka, mutten myöskään ylipainoinen, joten häädieetin aloittaminen ei loppupeleissä ollut mikään itsestään selvyys. Listasin alle syitä, joiden takia nyt kuitenkin tulen lukeutumaan niihin häitään varten laihduttaviin..

  • Oikeasti suurin syy on mekkoni. En ottanut tarkoituksella kokoa liian pientä pukua porkkanaksi, mutta valitsemani puvun kohdalla olin kolmen eri koon välissä, eikä mikään 34-38 kokoisista puvuista olisi istunut minulle kunnolla. Kolmesta vaihtoehdoista päädyimme ottamaan sen, jonka muokkaaminen olisi mallin ja kankaan vaatimukset huomioon ottaen kaikkein helpointa. Tämä sattui olemaan se koko, joka on takapuolen kohdalta hyvä, rintojen kohdalta aivan liian suuri ja vyötäröltä menee kyllä kiinni sellaisenaan, mutta joka muutama kilo kevyempänä olisi inasen mukavampi päällä. Toinen vaihtoehto olisi tietysti ollut se, että olisin valinnut omalle päärynä-kropalleni paremmin istuvan mallin, johon ei olisi tarvinnut muokata omaa vartaloa eikä itse mekkoa :--)
  • Olen viimeisen viiden vuoden aikana laihduttanut kaksi kertaa vajaa kymmenen kiloa ja todella tiedän, että olo terveellistä ruokaa syödessä ja säännöllisesti liikkuessa on kaikin puolin parempi, sekä energisempi että kevyempi. Edelleen toivon, että häiden innoittamana saisin taas sen paljon kaivatun energisemmän vaihteen päälle ja sitä kautta lisää tehokkuutta ja hyvää oloa arkeeni. Tähän mennessä laihdutuksen aloittaminen ei ole johtunut tietämättömyydestä tai välineiden puutteesta, vaan yksinkertaisesti sellaisesta kokonaisvaltaisen vetelästä olosta, jonka ratkaisuna olisi nimenomaan liikunta ja touhuaminen, mutta jota mielummin tyydyttää vain makoilemalla sohvalla ja energiaa säästämällä. 

Minun historiani liikunnan ja ruokailun suhteen on varmaan aika tyypillinen, nuorena urheilin paljon, telinevoimistelin, harrastin balettia ja tanssin päivittäin. Liikunta oli iso ja erottamaton osa arkea. Säännöllisten, viikottaisten harrastusten loputtua en ole innostunut mistään urheilulajista niin, että se olisi jäänyt rutiininomaiseksi. Lisäksi olen äääärettömän laiska laittamaan ruokaa. En ole kovinkaan hyvä siinä, enkä erityisemmin nauti kokkailusta tai ruuasta ylipäätään. En todellakaan ole minkään sortin foodie, vaan syön ruokaa pelkkänä polttoaineena. Tämä tekee yksinkertaisen ja laihdutukseenkin hyvin sopivan ruuan syömisen minulle helpoksi. Voin täysin ongelmitta syödä kanaa, salaattia, pastaa ja parsakaalia joka päivä monta päivää putkeen ilman, että minua alkaa edes kyllästyttämään. Kuitenkin kesän lämpiminä päivinä olen suosinut salaatteja. Salaateissa on kuitenkin a) (minun mittapuullani) kauhea työ väsätä ja b) ne ovat kuitenkin loppupeleissä niin vähäkalorisia ja ravintoköyhiä, että nälkä kasaantuu iltaa myöten ja illan tullen olemme päätyneet syömään raskaammin ja yleensä siihen päälle herkutellen.

Dieettini alkoi elokuun alussa, eli takana on nyt vajaa kolme viikkoa. Toistaiseksi olen jättänyt herkut yhtä päivää lukuunottamatta kokonaan pois. Olen myös ottanut taas käyttöön Fat secrect appin, joka kieltämättä on hyvä, mutta vaatii jaksamista ja ei-itse-tehtyjen ruokien ravintosisältöä on vaikea saada lisättyä oikein. Mutta kaiken kaikkiaan ruokailujen ja kalorimäärien seurailu on ollut hyödyllistä ja informatiivistä. Tähän mennessä näillä yksinkertaisilla, suhteellisen pehmeillä muutoksilla ja ilman liikuntaa on saatu aikaan 1,4 kilon pudotus. Näin lyhyessä ajassa, tuo ei kuitenkaan ihan kauheasti kerro. Liikunnan suhteen tarkoituksenani on alkaa taas käymään jooga ja pilates tunneilla säännöllisesti, tämän viikon aikana olen ottanut tavoitteekseni löytää hyvä jooga-pilates studio pääkaupunkiseudun laajasta tarjonnasta - suosituksia otetaan vastaan! Olen myös ilmoittautunut mukaan treenataanko palvelun yhteistreeneihin, jotka alkavat muistaakseni 30.8. Syyskuussa laitetaan siis isompi vaihde päälle, ruvetaan syömään vielä vähän puhtaammin ja liikkumaan enemmän! Tulen täällä tasaisin väliajoin sivuamaan sitä, miten projekti on edennyt, mutta ensi viikolla ajattelin kuitenkin kirjoitella aveceista ja päätöksestämme jakaa juhlamme selkeästi kahteen eri osuuteen, mistä viime viikon kirjoituksessa jo hieman lyhyesti mainitsinkin.

02 03 01

maanantai 13. elokuuta 2018

Perinteinen mihin panostamme, missä pihistämme

Tällä viikolla luvassa perinteinen mihin panostamme ja mistä pihistämme-kirjoitus. Tykkään itse lueskella näitä, enkä voi väittää, etteikö raha-asiat kiinnostaisi, jos niistä numeroin puhutaan - erityisesti sitä näkökulmasta, mitä milläkin rahasummalla saa. Aloitimme itse budjetin hahmottelun laatimalla listan asioista, joita häihin tarvitsemme. Sinänsä hyvin yksiselitteinen ja aika lailla väistämätön osa juhlien suunnittelua, mutta seuraava vaihe oli laittaa nämä asiat tärkeysjärjestykseen. Tässä kohtaa parien ja tulevien juhlien eroavaisuudet tulevat varmasti esille, mutta myös pariskunnalla itsellään saattaa olla hyvinkin erilaiset näkemykset siitä, mihin panostetaan ja mistä pihistetään. Budjettimme noin 70 vieraan häissämme, ilman sormuksia, pukuja ja häämatkaa tulee loppupeleissä olemaan jossain 17 - 20 000 euron paikkeilla. Tuon kokoisen summan voi jakaa todella monella eri tavalla ja siihen mahtuu mukaan sekä panostuksia että pihistyksiä. 

Sormukset
Vaikka niin kovasti haluaisin kokemuksen vihkisormuksen ostamisesta yhdessä mieheni kanssa, päädyimme siihen, etten minä ota vielä muutamaan vuoteen toista sormusta. Säästö on iso ja vaikka se minua vähän harmittaakin, kihlasormukseni on onneksi aivan ihana ja hyvin mieleinen rivisormus, joten pärjään sillä kyllä siihen asti, kunnes unelmien sormuksen ostaminen on järkevää. Myöskään mieheni ei ota uutta tai vaihda nykyistä sormustaan. Eli ensimmäinen säästökohde - vihkisormukset!

Alkoholi
Yksi häiden kokonaissummaa todella paljon määrittävä tekijä on ruoka ja erityisesti alkoholi, varsinkin jos juhlissa halutaan kunnolla bilettää. Omien researchiemme perusteella niihin paikkoihin päätymällä, jotka sallivat omien juomien tuomisen, säästää todella suuren määrän rahaa! Meidän hääpaikkaamme Kämpin peilisaliin ei saa tuoda omia juomia, vaan alkoholi tulee ottaa hotellin todella ylihinnoitellulta listalta. Sillä rahalla, jolla me saamme juuri ja juuri kasaan parin tunnin "open bar"-meiningin, juottaisimme vieraitamme omilla, itänaapurista tai laivalta tuoduilla juomilla vähintään kolme yötä. Minulle, joka käyttää hyvinhyvin vähän alkoholia ja joka ei halua omissa juhlissaankaan juoda muutamaa lasillista enempää, yli 5000 euron pulittaminen pelkkään alkoholiin tekee todella pahaa. Mutta kuten mainitsin, hääparilla voi itselläänkin olla eroja siinä, mihin häissä panostetaan ja tämä bileosuus on miehelleni, myös harvoin juhlivana, tärkeä. Tosin säästästämme hieman siinä, että jaamme juhlan kahtia virallisempaan, kaikille suunnattuun osuuteen, jonka aikana alkoholitarjoilu on rajoitetumpaa ja lyhyempään jatko-osuuteen Kämpin Upper Loungessa vain kavereidemme kesken, jossa alkoholitarjoilu on open bar-tyylillä noin yhteen tai kahteen asti. Eli irvistelystä ja pienistä rajoituksista huolimatta panostamme alkoholitarjoiluun ja bileosuuteen!

Kutsut
Jos alkoholiin kulutamme pienen omaisuuden, kutsumme tulevat kirjekuorineen ja postimerkkeineen maksamaan noin 80 euroa. Eli sen sijaan, että tilaisimme tai teettäisimme kutsumme, teemme ne itse Wordilla ja tulostamme hieman paksummalle ja juhlallisemmalle paperille painattamossa. Olen aikonani Etsystä ostanut muutamia itse muokattavia kalenteripohjia, joiden mukana on tullut ihanat kauno- ja tikkukirjainfontit, joita ei löydy Wordin tavallisesta valikoimasta. Onneksemme halusimme yksinkertaiset ja pelkistetyt kutsut, joten niiden väsääminen itse ei ollut mikään ongelma! Tulen esittelemään kutsut todennäköisesti joulukuun puolella, kun olemme saaneet vieraslistan lyötyä lukkoon ja kutsut painosta. Eli iso pihistys kutsujen osalta!

Somisteet ja kukat
Toinen pieni erimielisyys meillä on somisteista ja kukista. Itse haluan panostaa juhlatilan somistukseen kukkineen, asetelmineen, pöytäliinoineen ja katelautasineen - miehelleni pöytäliinan materiaali tai katelautaset eivät oletetusti olleet prioriteettilistan kärjessä... Tulen esittelemään somistustamme ja ihanaa Juhlahumua -firmaa tarkemmin myöhemmin, mutta nopeasti lueteltuna somistus koostuu itsetehdyistä kangaspöytäliinoista, kultareunaisista katelautasista ja runsaista kukka-asetelmista ja olemmekin varanneet somistamiseen noin 2500 euroa. Tosin muutama viikko sitten toinen kaasoistani tarjoutui tekemään kukat ja asetelmat pelkillä materiaalien hinnoilla oman työnantajansa kautta, mutta Juhlahumun peruutusehdot olivat sen verta tiukat, että mahdollinen säästö meni valitettavasti sivusuun. Mutta pääseepähän kaasoni ainakin helpommalla ja onneksi Juhlahumun kanssa asiointi on ollut ihanaa ja helppoa ja edelleen sydänsilmin katselen heidän somistuskuviaan. Eli panostus somistuksiin ja kukkiin!

Valokuvaaja ja videokuvaaja
Moni kehottaa panostamaan erityisesti valokuvaajaan ja niin mekin teemme. Emme kuitenkaan ota ihan kaikkein kalleinta kuvaajaa ja budjetti tälle oli 2000e. Eli jonkinlaisia rajauksia teimme ja samasta syystä emme voineet valita kihlakuviamme ottanutta Jaakkoa häihimme, sillä budjetti olisi ylittynyt aivan liikaa. Mutta löysimme ihanan ja upeita kuvia ottavan, saman tyylisen kuvaajan budjettiimme sopivalla hinnalla. Videokuvaajan löysin oikeastaan sattumalta ja koska olimme hyvissä ajoin liikkeellä, eikä päivämme veny ihan järin pitkäksi, saimme hyvän tarjouksen videosta. Molemmista lisää myöhemmin. Pienistä säästöistä ja asettamistamme rajoituksista huolimatta panostus kuviin ja videoon!

Musiikki
Meille ei tule bändiä, eikä muutakaan livemusiikkia. Ystäviemme häissä musiikki tuli kaiuttimista ja koimme ratkaisun toimivaksi, joten ensi vuonna kokoamme omat soittolistat ruokailun ja jatkojen ajaksi ja säästämme samalla monta sataa euroa, eli pihistys musiikin suhteen!

Suurin pihistys 
Olemme toistaiseksi pihistäneet musiikissa, jättämällä bändin pois, kutsuissa tekemällä ne itse sekä sormuksissa, siirtämällä vihkisormusten hankitaa usealla vuodella. Kaikkein suurin pihistys löytyy kuitenkin jo ensimmäisestä kappaleesta, nimittäin lause noin 70 vieraan häissämme. Alkuun mallailimme vieraslistalle päälle sata nimeä, mutta kustannusten noustessa liian suuriksi, yksinkertaisin (ei välttämättä helpoin) säästö saatiin aikaan vähentämällä kutsuttavien ihmisten määrää. Noin kymmenen ihmistä saatiin suht helposti vedettyä yli, mutta henkilöiden rajaaminen noin 90:stä 68:aan ei ollutkaan enää kovin miellyttävää. Mutta meillä on nyt kuitenkin kasassa sellainen joukko ystäviä, heidän puolisoitaan ja sukulaisia, johon olemme tyytyväisiä. Lopullinen lista lyödään lukkoon joulukuussa, mutta vierasmäärää ei enää kasvateta. Suurin pihistys siis ehdottomasti vieraslistaa rajaamalla, sillä ottammalla kutsuttavista pois 30-40 henkilöä säästimme ainakin 6500 euroa, eli pienten häiden verran!

Mikä on teidän häidenne suurin pihistys tai panostus?

DSC05118

maanantai 6. elokuuta 2018

What's mine is yours - or is it?

Kuten viime viikon kirjoituksen lopussa mainitsinkin, tällä viikolla ajattelin kirjoittaa avioehdoista. Olen oikiksessa tietysti lukenut pakolliset kurssit aviovarallisuusoikeudesta ja töissäkin törmännyt yhteen jos toiseen avioeron tai kuoleman varaiseen sopimukseen, mutta toimistomme ja siten myös minunkin työni fokus on muissa oikeudenaloissa, joten ihan alan ammattilaiseksi en voi itseäni kutsua, vaikka jonkin verran asiasta tiedänkin.  

Ennen kuin avioehdosta puhuminen oli ajankohtaista itselle, pystyin suhtautumaan siihen todella objektiivisesti ja kylmästi, ihan kuten mihin tahansa muuhun kahden osapuolen väliseen sopimukseen. Vielä viime vuonna ystäväni mennessä naimisiin asenteeni oli rauhallinen ja ammattimainen, mutta hyh olkoon kun asia oli aika ottaa puheeksi osana omia hääsuunnitteluja... Kuten arvata saattaa, meille on tulossa joitakin oikeuksia poissulkeva avioehto ja tulevina juristeina aiomme myös käyttää osaamistamme hyödyksi ja oikeasti pohtia, miten asiat on järkevin järjestää. Tämä ei tietenkään poista keskustelujen inhottavaa sävyä, kun toimivan sopimuksen aikaan saamiseksi on oikeasti ajateltava tilannetta, jossa eroamme ja mietittävä, mitä kaikkea siinä tilanteessa olisi hyvä olla otettuna huomioon. Koitammekin käydä keskusteluja mahdollisimman neutraaliin sävyyn ja aina paino sanalla jos.

Avioehtohan on laajasti käytetty yleistermi, vaikka kyseisestä sopimuksesta on miljoonia erilaisia versioita ja jokainen pari voi räätälöidä sopimuksesta omiin tarpeisiinsa sopivan esimerkiksi sopimalla yhdestä ainoasta asiasta ja jättää muut avioliittolain säännösten varaan. Lyhyesti kerrottuna erotilanteessa ja ilman minkäänlaista avioehtoa kummankin puolison omissa nimissä olevat varat ja velat listataan ja varojen yhteenlasketusta summasta vähennetään henkilökohtaiset velat, jolloin saadaan kummankin puolison oma velaton omaisuus. Näin saadut henkilökohtaiset omaisuuskokonaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan kahtia. Tämän jälkeen verrataan kummankin puolison ensin lasketun henkilökohtaisen omaisuuden määrää tähän puolittamalla aikaan saatuun ja varallisuuden mahdolliset erot tasataan sillä, että enemmän omistava puoliso luovuttaa vähemmän omistavalle puolisolle omaa omaisuuttaan siinä määrin, että varallisuuseroja ei ole. Jos sekä omaisuutta että velkaa on otettu yhteisiin nimiin samassa suhteessa, eikä suurempia eroja varallisuudessa ole muutoinkaan syntynyt esimerkiksi perintöjen kautta, avio-oikeuden poissulkevan avioehdon merkitys jää pieneksi. Mutta mitä isompi varallisuusero puolisoiden välillä on - johtui se sitten eri suuruista palkoista, perinnöistä, sijoituksista, rahastoista tai on muutoin omistussuhteista johtuvaa, sitä suurempi merkitys avioehdollakin yleensä on. Usein merkittävät perinnöt, omat osakeomistukset ja niiden tuotot sekä itse luodut yritykset halutaan pitää kokonaan omina.

Olen useamman kerran facebookin hääryhmien keskusteluissa törmännyt erinäisiin aviovarallisuusoikeudellisiin harhaluuloihin, kuten siihen, että toisen puolison ennen avioliittoa hankkima omaisuus yhtäkkiä muuttuisi yhteiseksi. Näin ei siis käy, vaan suomen lainsäädännön mukaan kaikki, minkä olet itse hankkinut, pysyy sinun omaisuutenasi myös avioliiton solmimisen jälkeen, samoin sinun velkasi pysyvät sinun velkoinasi, eikä puolisosi ole niistä vastuussa vain avioliiton solmimisen perusteella. Myös avioliiton aikana tehdyt isommat hankinnat ovat samalla tapaa henkilökohtaisia, vaikka niitä yhdessä käytettäisiinkin. Samoin puolison nimissä olevan asuntolainan maksaminen ei tee lainalla ostetusta asunnosta automaattisesti yhteistä, jos asunto on vain toisen puolison nimissä. Eli perinteinen what's mine is yours-sanonta ei täällä toteudu ihan sellaisenaan, vaan Suomessa omistusoikeus määräytyy pääsääntöisesti nimiperiaatteen mukaan. En mene tekstissä yhteisiin elatusvelkoisin, testamenttien mahdollisiin vaikutuksiin tai yhteiseksi tarkoitettuihin omaisuushankintoihin, jotka vain toinen on syystä tai toisesta ottanut nimiinsä.

Olen suhteellisen vanhanaikainen siinä mielessä, että mieluusti kartutan meidän yhteistä rahallista pääomaa, enkä niinkään haluaisi korostaa henkilökohtaisten omaisuuksien kasvattamista. En vielä tiedä oman ehtomme sisältöä, mutta muun ohella edellä mainitun vuoksi yksi asia, johon voisin siinä haluta otettavan kantaa on palkkaerot. Vaikka oikikseen pääsee nykyään enemmän naisia kuin miehiä sisään, naisjuristien palkka on juuri tehdyn selvityksen mukaan 82% miesjuristien palkasta. Tämä ei tietysti ole mieheni vika, mutta samaisen selvityksen mukaan myös vanhempainvapaan vaikutus miesjuristien ansiokehitykseen on myönteinen ja naisten kohdalla taas kielteinen. Eli jos meille vain jälkikasvua suodaan ja minä osaksi käytännön syistä ja osaksi omasta vapaasta tahdostani (go stay at home mommies!) jäisin useammaksi vuodeksi lastemme kanssa kotiin, miehelläni on a) ueamman vuoden ajan selvästi parempi kuukausiansio kuin minulla ja b) tämän selvästi paremman tulotason myötä myös paremmat mahdollisuudet kartuttaa, inhottavimmassa tapauksessa vain omaa omaisuuttaan sijoittamalla tai rahastoimalla ylijäävä osuus palkasta - toisin kuin minulla. Osalle tämä ei näyttäydy ongelmana, mutta minua pikkuisen häiritsee tämä yhteiskunnan mahdollistama varallisuuserojen kasvattaminen, sikäli kun avio-oikeuden täysin poissulkeva avioehto antaisi miehen pitää myös nämä äitiysvapaiden aikana kerrytetyt varat täysimääräisinä itsellään. Toki voidaan ajatella, että äitiysvapaalla oleva nainen saa sitten rahan sijasta viettää enemmän aikaa lasten kanssa, joka tietysti on rikkautta sekin. Toki tiedän, että myös mies voi jäädä vanhempainvapaalle, mutta kuten yllä todettu, sen vaikutus ansiokehitykseen lakialalla on miehillä myönteinen, toisin kuin naisilla. Mutta kuten alussa kirjoitin, avioehtoon voi tehdä jos jonkinlaisia kirjauksia ja myös edellämainitun tilanteen varalle voidaan ottaa kirjaus mahdollisesti syntyneen epätasapainon tasaamiseksi. 

Häiden järjestämiseen ja avioliiton solmimiseen liittyy todella paljon taustatyötä, selvittelyä, pohdintaa ja päätöksentekoa, niin itse juhlien kuin näiden käytännön asioidenkin puolesta. Onneksi se ihana juhlaosuus päätöksineen on meillä hyvällä mallilla, sillä näiden käytännön asioiden ja niihin liittyvien päätösten suhteen olemme suhteellisen ulapalla - like I have no idea what's ours and what's not!  

DSC05085
DSC05092

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Ajatuksia ystävistä ja polttareista

Näin viime viikolla pitkästä aikaa yhtä ystävääni, jonka kanssa emme hetkeen ole pitäneet yhteyttä ja hieman ennen tätä toinen kaasoistani kehotti lokakuuhun mennessä lyömään lukkoon sen, keitä polttareihini haluan. Kaikki tämä sai minut ajattelemaan tarkemmin ystävyyssuhteitani, mikä merkitys niillä on juuri häihin ja polttareihin, ketä sinne polttareihin nyt sitten pitäisi kutsua ja mitä kaikkea toivoisin siellä tapahtuvan. 

Sanomattakin selvää, etten voisi olla kiitollisempi ihanista kaasoistani ja siitä, että he hyvin todennäköisesti ovat polttareita minulle järjestämässä - tämäkään ei taida olla ihan itsestäänselvyys! Olen jo pitkään kavereiden suhteen mennyt tutulla ei se määrä, vaan se laatu-mentaliteetilla. Tykkään rauhallisista illoista ja oikeasti merkityskellisistä keskusteluista. Enkä tarkoita tällä sitä, etten nauttisi muusta kuin tulonjakopolitiikasta ja kriminologiasta jutustelusta - minullakin on rennompi puoleni ja rakastan myös niitä hetkiä, kun keskustelu ystävien kanssa koostuu älykkäimmillään eri hiustenpidennysvaihtoehtojen vertailusta, Kardashian-maratooneista tai ig-profiilien stalkkailusta. Viihdyn myös paljon paremmin maksimissaan kolmen porukassa ison, energisen ja äänekkään ryhmän sijasta, saati baarien tai suurten alkoholinhuuruisten bileiden hälinässä. Suhtautumiseni voisi olla eri, jos minulle olisi tiivis ja jo pidemmän aikaa kasassa ollut tyttöporukka. Mutta pieni varauksellisuuteni sellaisia perinteisiä polttareita kohtaan on varmasti näillä tiedoilla ymmärrettävää - enkä sano, että ajatusmaailmani olisi mitenkään ainutlaatuinen, mutta tottakai jokaisen tulevan morsiamen elämä ja ajatukset on otettava polttareitakin suunniteltaessa huomioon. 

Minkälaiset polttarit minä sitten haluaisin? Pääni lyö aivan tyhjää!

Jos lähdetään ihan perusasioista - ei liikaa ihmisiä. Yli kymmenen hengen ihmismäärä alkaa jo tuntua ahdistavalta ja kuluttavalta. Tottakai olisi ihana saada kaikki tuttuni kaikista eri kaupungeista mukaan, mutta olisin jo muutaman tunnin jälkeen niin poikki kaikesta siitä sosialisoinnin määrästä, että jo pelkkä ajatus saa minut haluamaan peiton alle piiloon. Nopeasti laskettuna saan ihannevieraslistaan seitsemän henkilöä minun lisäkseni. Kaikki näistä henkilöistä ovat minulle myös niin tuttuja, ettei yhdessäolo (coolisti sanottuna minulle introverttinä) ole erityisen kuluttavaa, vaikka mukana onkin useammasta eri porukasta toisilleen enemmän tai vähemmän tuntemattomia ihmisiä. Toinen perusasia on polttareiden kesto. Yleisin lähtökohta taitaa olla 1-2 päivää tai kokonainen viikonloppu ja tämä on kyllä minullekin aivan maksimi! Ihanteellinen aikataulutus voisi olla sellainen, että virallinen "polttariaika" olisi lauantain aamupäivästä sunnuntai-iltapäivään, matka-aikoja lukuunottamatta. Eli sellainen vajaa 30 tuntia. 

Mitä tämän 30 tunnin aikana olisi ihanteellisinta tehdä? En enää moneen vuoteen ole ollut kova juhlimaan, enkä mielelläni viettäisi polttareitanikaan kovassa humalassa. Vaikka juominen ei ole kokonaisuudessaan poissuljettu vaihtoehto, en ihan kauheasti innostu ajatuksesta pelkistä shottiriveistä tai kymmenistä viinipulloista. Olisi mukava aloittaa lauantai aamupäivä esim. urheilemalla yhdessä kaikkien kanssa, joko joogaa, pilatesta tai entisiä harratuksiani kuten cheerleadingiä tai balettia! En tiedä kuinka hauskaa tämä olisi muiden mielestä, mutta esim. yksityistunti pilatesta tai vaikka sisäsurfaus yhdessä voisi olla muidenkin, kuin minun mieleeni. Urheilun jälkeen hyvä lounas olisi looginen valinta. Yhteistä aikaa olisi aktiviteettien jälkeen ihana viettää hotellissa, omaa asuntoamme isommassa airbnb-kämpässä tai vaikka modernilla mökillä. Tosin mökkeilyyn ja urheiluun liittyen sanomisesta en innostu, vaikka se perinteisiin polttareihin taitaakin kuulua. En muista koska olisin viimeksi saunonut, eikä se ikinä ole minusta ollut erityisen rentouttavaa. Päivän aikana tunnelmaa voisi olla nostattamssa muutama hyvän makuinen skumppalasillinen ja huikea, vanhoista hyvistä teini- ja ysäriajan poppibiiseistä koostuva soittolista. Illasta olisi taas ihana tehdä yhdessä ruokaa, vaikka harjoitella eri drinkkien tekoa, jutella perinteisiä häihin ja tulevaan aviomieheeni liittyviä juttuja, käydä läpi minun ja ystävieni yhteisiä muistoja tai vaikka heidän ensiajatuksiaan miehestäni tai meistä pariskuntana! Kunnon bilettämisen sijaan näen mielessäni sellaisen kliseisen vaaleanpunaisten ilmapallojen ja glitterin huuruisen kuvan meistä satiiniyöpuvuissa letittämässä toistemme hiuksia poppareiden ja raikkaiden drinkkien värittämänä. Jotakuinkin hyvin nukuttujen yöunien jälkeen yhteinen brunssi olisi täydellinen lopetus "juhlimiselle". Kirsikkana kakun päälle voisin hyvästien jälkeen jatkaa vielä kaasojeni kanssa matkaa yhteiseen spa- tai hierontahoitoon, jossa voisimme samalla toivottavasti huokailla ihanalle viikonlopulle ja suunnitelmallisena ihmisenä voisin käydä läpi hääprojektin jatkoa seuraavine tehtävineen ja määräapäivineen. 

Edellinen kuvailu saa oloni jo nyt hyvin rentoutuneeksi ja onnelliseksi ja toivon mukaan oloni on sama myös oikeiden polttareidenkin jälkeen. Niitä ennen olisi hyvä listata vielä muutama asia, mitä ehdottomasti en halua päivien aikana tapahtuvan. Hieronnoista ja hoidosta mieleeni tuli se, etten välttämättä haluaisi mennä niihin polttareiden aikana yksin, muiden touhutessa omiaan tai pahimmassa tapauksessa pyöritellessä tylsistyneinä peukaloitaan ja kaikkien saaminen spa-hoitoon samaan aikaan taas tuntuu hieman hankalalta - ja kalliilta! Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä hillitymmäksi olen muuttunut. En ikinä ole ollut minkään sortin hurjapää, mutten myöskään erityisen pelokas. Eli vaikka selvästi mukavuusalueeni ylittävät nolaamiset, lapsellinen kortsujen jakaminen tai totaalisen rumat vaatteet ovat iso no no, minua ei haittaisi hypätä benjiä, riippuliitää tai tehdä muuta vastaavalla tavalla hurjaa! En kuitenkaan koe, että minun täytyisi vain polttareiden takia revitellä tai tehdä jotain hullua, vaan mielummin korostaisin sitä suht harvinaista yhdessäoloa ja asioita, joista itse pidän - hääteemalla kuitenkin maustettuna.

Mieleeni ei ainakaan äkkiseltään tule muuta ja olihan tässäkin jo aikamoinen lista toiveita. Nähtäväksi jää mitä kaikkea kaasoni yhdessä ystävieni kanssa keksivät! Ensi viikolla ajattelin kirjoitella vähän vähemmän ihanasta ja vaaleanpunaisesta aiheesta, eli avioehdosta. Ihan yleisesti, mutta myös oikeusnotaarin näkökulmasta!
  
bachelorettepartyinspo

kuvat 1 2 3 4 5 6