sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Meillä on kutsut! Eikun ei sittenkään...

Kirjoittelin tämän postauksen viime viikolla jo arvostelua vaille valmiiksi, sillä olen tällä hetkellä lomailemassa kaukana kotisohvalla sijaistevasta läppäristä. Vaan eipä olisi kannattanut heh! Laitetaan tähän väliin teksti, jonka olin ehtinyt ennen korttien saapumista kirjoittaa valmiiksi...

Whihiii, kuten otsikko kertoo, meidän kutsut ovat nyt saapuneet. Häihin on kohta viisi kuukautta ja koska joulu, vuoden vaihde ja niihin liittyvä kolmen kaupungin välillä reissaaminen vievät tästä ajasta helposti vajaa kolme viikkoa päätimme (päätin) hoitaa kutsuasian kuntoon jo hyvissä ajoin ennen joulukuuta. 

Toiveissamme olivat klassiset, mutta yksinkertaiset kutsut, jotka kuvastaisivat huhtikuussa häämöttäviä juhliamme paperimuodossa. Sitähän sanotaan, että kutsu on ensikosketus tuleviin juhliin ja vaikka moni heittää kutsun pois tärkeät tiedot ylöskirjattuaan, halusin panostaa kutsujen ulkonäköön. Mietin alkuun näitä kutsuja, mutta lopullinen hinta olisi postikuluineen ja tulleineen noussut turhankin korkeaksi. Olen aikoinani ostanut Etsystä työhakemus- ja kalenteripohjia, joiden mukana on tullut erikseen tietokoneelle ladattavia, perusvalikoimasta poikkeavia fontteja. Hetken näitä kyseisiä ekstrafontteja tarkasteltuani, tulin siihen tulokseen, että voimme yhtä hyvin luoda kutsupohjan fontteineen Wordillä itse ja tulostuttaa sen tulostuspaperia paksummalle kartongille painattamossa. Muutamasta painattamosta ehdin jo kyselemään tarjouksia, mutta viime viikolla keksin katsoa Vistaprintiltä (johon oli sitten viime selailun tullut paljon kivoja uusia pohjia) josko siellä olisi tällaista kokonaan itse suunniteltavaa korttipohjaa - ja tottakai siellä oli! Omavalintaisen kortin luominen oli helppoa ja pohjassa toimivat sekä PDF että word-tiedostot. Pohjaan olisi pystynyt muistaakseni itsekin kirjoittamaan, mutta meillä teksti tuli suoraa PDFstä. Tilausvaiheen esimerkkikuvassa musta teksti hieman "rosoili" valkoisella taustalla, mutta pistin sen pienen kuvakkeen piikkiin.

Me lähetämme kahdenlaisia kutsuja, joten ajattelin ensin tilaavani koe-eräksi pienemmän määrän "sukulaiskutsuja". Sivulle rekisteröidyttäessä sain kuitenkin ensimmäistä tilausta varten alennuskoodin käyttööni, joten päätin sitten samalla tilata kaikki loputkin, eli myös "kaverikutsut" ja säästää samalla enemmän rahaa. 40 kutsulle tuli hintaa alennuksen jälkeen 60 euroa ja hintaan sisältyi vielä kirjekuoret! Viikko siinä meni ja nyt kutsut ovat vihdoin täällä! 

  DSC05252

...Fast forward to this day! Pelättyä rosoisuutta ei onnekseni ollut, mutta sen sijaan kutsun etusivun reunaa koristi pieni kysymysmerkkiemoji :-) Ja ei, kyseinen merkki ei tullut meidän tiedostoistamme, jos joku niin erehtyi jo kuvittelemaan. Ehdin onneksi soittamaan Vistaprintin asiakaspalveluun vähän ennen sen sulkeutumista ja asia saatiin saman päivän aikana hoitoon. Asiakaspalvelijan kanssa ihmettelimme painovirhettä hetken aikaa, kunnes puhelimen toisessa päässä todettiin kyseessä olevan heidän mokansa ja puolen tunnin päästä sainkin jo vahvistuksen uudesta tilauksesta. Tosin,  sähköpostiin tullut esimerkkikuva näyttää aivan yhtä virheettömältä kuin viime kerrallakin, joten hieman jännittää tuleeko lopputuloksesta tälläkään kertaa hyvää. Muilta osin olen kuitenkin hyvin tyytyväinen kutsujen ulkoasuun, jälki on siistiä, korttipahvin Premium-materiaali laadukkaan tuntuinen ja toimitus nopea. Hetken aikaa pohdin, ovatko kutsut liian yksinkertaiset ja tylsät, mutta toisaalta en myöskään keksi niihin mitään lisättävääkään, joten näillä mennään! Nyt vain toivotaan, ettei uusintaerästä löytyisi tätä samaista virhettä... 

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Mitä olisin vuosi sitten halunnut kuulla?

Aika lailla tasan vuosi sitten avasin läppärini aloittaakseni meidän häiden suunnittelun. Menimme vuosi sitten lokakuussa kihlohin ja suht nopeasti sen jälkeen aloin tosissani jo miettimään järjestelyjä. Vaikka olen hyvin tyytyväinen siihen, miten kaikki on sujunut, välillä on tehnyt mieli aloittaa suunnittelut ihan puhtaalta pöydältä jo karttuneen tiedon valossa. Muutama tuttuni on kuluneen vuoden aikana mennyt kihloihin, joten häistä ja niiden suunnittelusta on kaiken kaikkiaan tullut juteltua paljon viime aikoina. Mietinkin aina välillä, mitä vinkkejä itse antaisin juuri kihloihin menneille ystävilleni, eli  toisin sanoen, mitä asioita olisin itse vuosi sitten, juuri kihloihin menneenä halunnut kuulla.

1. Hengähdä hetki ennen suunnittelun aloittamista
Minun ystävistäni yksi oli ehtinyt mennä naimisiin ennen meidän kihlautumista ja hänen neuvonsa ovatkin olleet kultaakin kalliimpia tässä matkan varrella. Kuitenkin, mitä useampi lähipiiristäsi on jo  kihloissa tai suunnitellut häitänsä, sitä enemmän neuvoja satelee. And don't get me wrong, neuvot ovat suurimmaksi osaksi pelkkää plussaa, mutta kaikkien näiden muiden antamien ohjeiden keskellä omat ajatukset saattavat unohtua. Eli itse neuvoisin itseäni todellakin kuuntelemaan, mitä kaikilla on sanottavana, mutta hetken aikaa kuitenkin sulattelemaan niitä joka puolelta tulevia neuvoja ennen  suunnittelun aloittamista. Kihlautumisen jälkeen oli aivan ihanaa alkaa heti ahmimaan hääjuttuja, mutta mielestäni maltti on valttia tässä kohtaa. Vähän aikaa on hyvä kypsytellä niitä omia ajatuksiaan tai vaikka vain kirjata ylös kaikkia mieleen tulleita ideoita lähtemättä vielä konkreettisesti suunnittelemaan mitään, jotta se oma visio ehtii selkiytyä tai syntyä. 

2. Älä pelkää muuttaa mieltäsi
Hieman edelliseen liittyen, jos kuitenkin alkaa tuntua siltä, ettei joku tekemistäsi päätöksistä olekaan se paras mahdollinen - paikka alkaa näyttää tylsältä, mekko ei enää tunnukaan omalta tai tekisi mieli kasvattaa tai pienentää vieraslistaa puolella - change it. Olen lueskellut Facebookin hääryhmistä  aloituksia  asioista, joita sittenkin haluaisi muuttaa ja kaikkiin liittyy pieni epäilys siitä, että voiko niin nyt tehdä. Me vaihdoimme hääpäivää, joten tiedän tasan tarkkaan mistä tunteesta on kyse. Mutta jos ihan realistisia ollaan, vieraalle on aivan sama missä häitänne vihkimisen jälkeen juhlitaan tai vaihdoitko mekkoa kesken suunnittelun. Mukavaahan se tietysti olisi, jos kutsun saamisen jälkeen esimerkiksi päivä pysyisi samana, mutta aika lailla kaiken muun vaihtaminen on vieraalle ihan yhden tekevää! 

3. Mieti loppupeleissä vain itseäsi (tai teitä)
Tiedän olevani välillä todella itsekäs, enkä kauheasti välitä mitä muut ajattelevat, mutta silti, voi silti häitä suunnitellessa on tullut niin monta tilannetta vastaan, joissa teen päätöksiä muiden etu ensimmäisenä ja unohdan sen oman mielipiteeni. Ihailtavaa ja ihanaahan se on, jos joku pyrkii varmistamaan, että muut ovat tyytyväisiä, mutta kun tässä ei ihan totta voi ikinä miellyttää kaikkia.  Ihan sama mistä on kyse, häiden ajankohta, vieraslista, valittu menu, alkoholin määrä, valitsemasi puku, häiden kesto jne jne the list goes on and on! Tämä on asia, jota aion kyllä ystävilleni tulevaisuudessa toitottaa - tehkää niinkuin teistä parhaalta tuntuu, todennäköisesti kaikki viihtyvät paremmin, jos hääpari viihtyy hyvin.

Kaikki nämä ovat hyvin yksinkertaisia asioita, mutta silti olen saanut havahtua niihin ihan itsekseni tässä matkan varrella. Mitä vinkkejä te antaisitte juuri kihlautuneille oman kokemuksenne perusteella? 


Ensi viikolla meidän kutsut tulevat painosta, menuvaihtoehdot saamme todennäköisesti vielä marraskuun aikana ja kutsujen kirjekuoret viedään kalligrafille joulukuun alussa - iiik, suunnittelu alkaa pikkuhiljaa konkretisoitumaan! (vuoden sitä saikin odotella...)

maanantai 29. lokakuuta 2018

Nurmilaakso, Järvelä vai Nurmilaakso-Järvelä

Olen pohtinut tätä nimiasiaa tasaisin väliajoin varmaan teini-iästä lähtien, mutten edelleenkään oikein osaa olla asiasta mitään mieltä. Kirjoitin tämän postauksen jo kertaalleen valmiiksi, mutta päädyin kumittamaan koko tekstin. Aihe on tavallaan tärkeä, mutta tekstin sanoma jäi jotenkin tyhjäksi ja mitäänsanomattomaksi. Sen sijaan, että kirjoittaisin aiheesta ylipäätänsä, ajattelin käydä läpi omia ajatuksiani tai lähinnä vaiheita, joita olen tässä viime vuosien aikana käynyt sukunimeeni liittyen läpi.

Aika, kun ikää oli maksimissaan 20 vuotta.
Seurustelin tuolloin pojan kanssa, jonka sukunimi oli ruotsinkielinen. Vaihtoehtoina pidin lähinnä tätä  kyseistä nimeä, mutta muita potentiaalisia olivat tietysti vaatimattomat Fazerit, Herlininit, von-alkuiset suvut, aatelisnimet tai muut ulkomaalaiset sukunimet. Suomalainen nimi kuulosti vaan niin kamalan tylsältä kaikkien meidän tyttöjen korvaan, meistä ei ainakaan tule Virtasia eikä Korhosia, ei  varmasti! Kuinka ollakkaan, kukaan meistä ei ole edes kaksikielisen miehen kanssa yhdessä tänä päivänä, saati aatelissukuisen, shocker...

Identiteetti-kysymys?
Aina välillä joku mainitsee oman sukunimensä pitämiselle syyksi sen, että nimi on osa omaa identiteettiä. Yksi selkeimmistä asioista, joka ei vaikuta omaan päätöksentekooni, on sukunimeni mahdollisesti tuoma identiteetti. Minua ei ikinä ole tarvinnut yksilöidä sukunimeni perusteella, enkä ole esimerkiksi ikinä harrastanut sellaista lajia, jossa sukunimet olisivat esillä, samoin ulkomailla asuessanikin välttelin oman sukunimeni ääneen lausumista viimeiseen asti. Eli minkäänlaista tunnesidettä nimeeni minulla ei ole tähän päivään mennessä muodostunut, eikä Nurmilaaksosta siinä mielessä ole vaikea luopua. Uskoakseni harvassa ovat ne, jotka yhdistävät sukunimeni juuri minuun, enkä itsekään koe sen olevan erityisen merkittävä tekijä itseäni kuvaillessani.

Mutta kun se on niin harvinainen!
Tämän vaiheen olen käynyt läpi useampaan otteeseen. Väestörekisterikeskuksen nimihaun mukaan mieheni sukunimeä kantaa Suomessa noin 2500 henkilöä, omaa sukunimeäni taas vain 45 henkilöä minun lisäkseni. Kaikkein selkeimmin minua on häirinnyt "harvinaisen" nimeni vaihtaminen 55 kertaa yleisempään, kunnes hain kahdeksan ensimmäisenä mieleeni tulleen tyttökaverini sukukunimen Väestörekisterikeskuksen nimikoneesta. Joka ikinen näistä oli sellainen, jota kantaa Suomessa alle 70 henkilöä. Oma 46 ihmisen Nurmilaakso ei yhtäkkiä enää tuntunutkaan niin erikoiselta tai ainutlaatuiselta...

Mites yhdistelmänimi?
Ei. Muutama tuttuni ovat hyviä esimerkkejä kahden toisiinsa sopimattoman nimen yhdistämisen hankaluudesta, eivätkä he edelleenkään käytä virallisia yhdistelmänimiään, ellei sitä erikseen vaadita. Kuinka helppoa on (vahingossa tai tahallaan) tipauttaa se uusi vieraampi nimi pois itseään esitellessä, varsinkin jos oma nimi on yksinäänkin jo pitkä? Saati allekirjoittaessa!

Feministien syyttelevät sanat!
Mites sitten se tasa-arvo, patriarkaalisen perinteen hengissäpito ja ties mitkä kaikki, joille nykyajan menon vastaisesti näyttäisin keskisormea ottaessani mieheni nimen? Empä tiedä, en ole erityisen valveutunut tällä saralla, ainoastaan selittämättömät palkkaerot ja äitiyden aiheuttamat negatiiviset reaktiot ärsyttävät, mutta muilta osin koen olevani juuri niin tasavertainen miesten kanssa kuin haluan, enkä miellä, että sukunimivalinnallani olisi asiassa minkään sortin merkitystä.

Can't we all just chill?
Kaiken tuon veivaamisen ja pohtimisen jälkeen, olen tullut sellaiseen I really don't care- tilaan. Näitä sukunimikeskusteluja seuranneena, musta on lähinnä tuntunut, että ihan sama mihin vaihtoehtoon päätyy, niin se oma valinta pitäisi osata perustella erityisen hyvin. Pakko kuitenkin myöntää, että mulla ei edelleenkään ole vedenpitävää selitystä sille, miksi otan mieheni nimen tai miksi mulle on ok, että se perheen yhteinen nimi on juuri mieheni sukunimi, eikä mun. Ja mun mielestä se on myös ihan fine. Ei tästä tarvitse tehdä niin kauhean isoa numeroa, eikä tarvitse valita mitään erikoisempaa vaihtoehtoa vain siksi, että niitä vaihtoehtoja on tarjolla, jos se tylsin tai helpoin tuntuu omalta.

Joten future mrs Järvelä kiittää ja kuittaa, ilman sen erikoisempia perusteluja!  

tiistai 23. lokakuuta 2018

Kiinakauppashoppailu - is it worth it? part 2

Lupasin palailla tähän kiinakauppa aiheeseen vielä myöhemmin ja nyt olisi sitten kakkososan aika! Kuten tässä postauksessa kerroin, tilasin kukkien jälkeen vielä kaasoille aamutakit Wishiltä, itselleni sukkanauhan Etsystä ja kultaiset kehykset Ebaystä. Pienen (oman) kokomokan takia olen kuitenkin  ehtinyt jo myymään nämä eteenpäin ja hankkimaan suomalaisesta verkkokaupasta tilalle uudet. Itseasiassa unohdin tuolloin matkasta vielä puiset pöytänumerot, jotka olin jo ennen edellisen postauksen kukkaespisodia tilannut Amazonista. Eli aloitetaan vaikka  niistä pöytänumeroista.  En enää muista, mistä idea korkeampiin, pöydällä pystyssä seisoviin pöytänumeroihin lähti, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ihan fiksu päätös, sillä noin 35 cm korkeat numerot on helppo bongata heti oven suusta, eikä vieraiden tarvitse kävellä koko salia löytääkseen omaa pöytäänsä. Tilasimme vain numero 1-8, joten ihan samaa tuotetta en enää löytänyt, mutta hinta oli euroihin muunnettuna alle 20 postikulut mukaan lukien. Meillä on tarkoituksena spray-maalata numerot kultaisiksi lähempänä häitä ja kaksi yöpöytää aikoinaan spray-maalanneena uskon, ettei kyseessä ole kauhean haastava urakka tälläkään kertaa. Pöytänumerot pysyvät ainakin kotioloissa hyvin pystyssä,"pohjakiekko" on tasainen ja itse numerotikun saa alustaan tukevasti kiinni, joten uskoisin näiden ajavan asiansa hyvin myös hääpäivänä. 

Olen toistaiseksi hieman skeptinen sukkanauha-ohjelmanumerosta. Täytyy myöntää, että itselle kyseisen leikin seuraaminen vieraana on iinasen liikaa, ihan hauska, ei mikään ehdoton no go, mutta ehkä hieman tacky omaan makuun. Mutta ymmärrän kyllä sen viihdyttävyyden. Hauskinta ja tavallaan ihaninta olisi, jos pojat olisivat sukkanauhan nappaamisesta yhtä innoissaan kuin tytöt kimpusta keskimäärin, mutta tämä sukkanauhan heitto vasta onkin ollut surullista seurattavaa muutamissa häissä. Tilanne ei naurata enää enimmäisen kerran tapaan, kun kolmansissa häissä putkeen pojat on jouduttu pakottamaan sulhasen taakse odottamaan. Ja sama, sukkanauhaa visusti välttelevä poikaporukka on tulossa myös meidän häihin, joten jos päädymme ottamaan leikin mukaan ohjelmistoon, saattaa olla, että mieheni vie nauhani leikkisästi kyseisen symbolin jo muutaman kerran nöyrästi vastaanottaneelle kaverilleen tai joku muu vastaava tapa, jolla pojat pääsisivät pälkähästä! Mutta se itse sukkanauha. En halunnut erikseen heittonauhaa ja sitten sitä varsinaista, koska mitä ihmettä minä sillä yksittäisellä pitsin palalla jälkeenpäin tekisin? Nättiä nauhaa oli kuitenkin yllättävän vaikea löytää siihen hintaan, että sen voisi kirjaimellisesti heittää käytön jälkeen pois. Löysin kuitenkin Etsystä nätin ja yksinkertaisen nauhan kohtuulliseen hintaan (28 euroa postikuluineen), joka tuli minulle Ranskasta kauniin käsin kirjaillun kiitosviestin kera.

Seuraavana tilauslistassa olivat kaasojen aamutakit. Mietin jo jossain vaiheessa, että ne ovat täysin turha menoerä, mutta yhteiskuvat aamulta mätsäävissä aamutakeissa ovat niin ihania, että päätin kuitenkin tilata kaasoillenikin takit, vaikka ihan vain niitä kuvia varten. Tilasin ensin kaksi kappaletta Wishiltä, jotka tulivat nopeasti, mutta eivät täysin vastanneet kokoaan. Olin kuitenkin jo etukäteen varautunut siihen ja tilannut "M"-kokoiset takit XS/S-kokoisille kaasoilleni ja se oli hyvä päätös. Sain  tilauksen jälkeen viime vuonna naimisiin menneeltä kaasoltani "something borrowed"-tyylisesti hänen Bride to be-aamutakkinsa, jossa teksti on kirjailtu hopeisilla kristalleilla. Tilaamissani kaasotakeissa teksti oli kuitenkin kultaisella glitterillä ja hetken asiaa tuskasteltuani, laitoin kaasoille uudet takit tilaukseen, joissa teksti olisi niin ikään hopeisilla kristalleilla. Nämä jälkimmäiset tulivat nopeasti, vastasivat ilmoitettua kokoa ja olivat mielestäni jopa kivemmat kuin aikasemmin tilaamani, joten kyllä kannatti! Hintaa molemmille tilauksille tuli yhteensä noin 50 euroa, mutta ehkä saan edes toisen parin häiden jälkeen myytyä ja täytyy hieman syyttää itseäkin moisesta jahkailusta ja mielenmuutoksesta koituneista lisäkustannuksista. 

Kaikki näistä ostoksista olivat onnistuneita, tulivat ajallaan ja varmasti tuovat kivan lisän hääpäivään. Vaikken erityisen ekstra-ekologinen ole, niin vähän tietysti mietityttää se, että mistähän nämäkin tuotteet tosiasiassa tulevat. Toivon kuitenkin, että saan suurimman osan tavaroista myytyä häiden jälkeen ja samana päivänä työllistämme kuitenkin vajaalla 20 000 eurolla suomalaisia firmoja, joten ehkä alle 1% käyttäminen budjetista epäeettisesti on sallittua... Mennään sillä perustelulla :--) 

Ostokset1 Ostokset2

maanantai 15. lokakuuta 2018

Hääjuhlat introvertin näkökulmasta

En voi olla ainoa häitään suunnitteleva morsian, jonka omat ihannehäät olisivat pienet, vain parhaat ystävät kainalossa hyvään ravintolaan syömään ja sen jälkeen äkkiä kotisohvalle, peiton alle uuden aviomiehen kainaloon, mutta joka olosuhteiden pakosta joutuu suunnittelemaan jotain inasen ekstravagantimpaa kuin yllä selostettu paketti? Meidän häissä ja valinnoissa, joihon ollaan päädytty ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta en voi väittää etteikö se 70 hengen vierasmäärän ajattelu saisi tuskanhikeä nousemaan mun otsalle. Samanmoisia ajatuksia mulla oli myös polttareista. Ennen kuin jatkan tekstiä tämän enempää, huomioittehan, että puhun vain omasta näkökulmastani, eikä jollekin toiselle introvertille juhlat tai niiden vierasmäärä aiheuta yhtään vilunväristyksiä!

Tavallaan on niin ihanaa, että sinä päivänä nään parhaimmassa tapauksessa kaikki mulle rakkaat ihmiset, oon niin etuoikeutettu, kun ihmiset näkee vaivaa päästäkseen paikan päälle vain meidän takia ja haluaisin jutella kaikkien kanssa, halata ja kiittää joka ikistä henkilökohtasesti, mutta samaan aikaan mua hengästyttää ees ajatella kyseistä tilannetta. Voin käsi sydämellä sanoa, että haluan viettää aikaa kaikkien mun kutsumien vieraiden kanssa, mutta en samana päivänä, samaan aikaan, samassa huoneessa ja samalla, kun kaikki muutkin on siellä kanssa.

En tykkää sanasta introvertti, mutta jos joku tunnistaa itsestään sellaisen piirteitä, edellä kuvattua ei varmaan oo kauhean vaikea ymmärtää. Mulle ei tuo onglemia sosiaaliset tilanteet, esiintyminen, puheiden pitäminen tai esillä tai keskipisteenä olo ylipäätänsä, mutta hitto oon poikki sellaisten jälkeen. Ja jos laitetaan vastakkain se sellainen häiden ihannekuvaelma isosta salista, jossa on paljon ihmisiä, valoja, musiikkia, kilinää ja kolinaa, puheensorinaa, naurua ja lasien tyhjentyessä vielä vähän kovempi äänistä kilinää, kolinaa ja puheensorinaa vs hämärä olohuone, kynttilänvalo, viltit, hyvää ruokaa, muutama läheinen ystävä ja antoisa, mielenkiintoinen ja vastavuoroinen keskustelu, niin I choose the latter any day! Kun tuohon ensimmäiseen skenaarioon lisätään vielä iso porukka, jossa täytyy ottaa useampia osapuolia huomioon, pysyä mukana monen ihmisen välisessä keskustelussa, nähdä vaivaa tullakseen kuulluksi niin huh heijaa sanon minä. Tavallaan päivää helpottaa se, että (yhtään vähättelemättä hehe) olen toinen juhlien keskipisteistä, eli todennäköisesti mun ei ihan kauheasti tarvitse nähdä vaivaa saadakseni huomiota osakseni. Mutta samalla, kun sitä huomiota saa, mun täytyy myös pystyä vastaamaan kaikille sitä antaneille ja sitten kun sitä huomiota tulee joka puolelta kauhealla syötöllä ja tilanne käy oikein kuormittavaksi, niin mun tekee mieli vaan käpertyä sellaiseen omaan pikku kuoreen, jossa on lämmintä, rauhallista, turvallista ja mukavan hiljaista :-) Ihan parasta, ja samalla varmaan kaikkein tökeröintä ja huonokäytöksisintä on vaan kadota juhlista  kotimatkalle sanomatta kellekkään mitään! Tätä en kuitenkaan aatellut omissa häissä kokeilla, vieraat saattaa huomata.. En kuitenkaan missään nimessä halua, että kukaan vieraista jättäisi tulematta juttelemaan mulle hääpäivänä tämän takia ja ehdottomasti toivon kerkeäväni vaihtamaan kaikkien kanssa edes pari sanaa, mutta sanotaanko niin päin, että olisi ihanaa, jos vieraiden omista pöytäseurueista löytyisi niin paljon mahtavia ja hauskoja tyyppejä, kenen kanssa nauraa ja rupatella, että se mulle juttelu vähän jopa unohtuisi?

En nyt tiedä, että oliko tässä tekstissä mitään näkökulmaa yhtään mihinkään, mutta ehkä summa sumarum että vähän jo etukäteen pelottaa se, miten kuormittava päivästä tulee. Miten te muut "introvertit" ootte valmistautuneet tulevaan, todennäköisesti hyvin kuluttavaan päivään?


keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Kuka somistaa, kuvaa ja videoi meidän häämme?

Kirjoittelin tässä postauksessa asioista, joihin panostamme ja joista pihistämme hääpäivänä. Tekstin lukaissut huomaa, että kaikki otsikossa mainitut ovat sellaisia juttuja, joihin aiomme panostaa. Lähes kaikki häihin liittyvät valinnat ovat edellyttäneet laajaa selvitystä, paljon googlailua, vinkkien ja palautteiden lukua ja lukemattomia instagram stalkkailuja, mutta erityisesti näiden kolmen - kuvaajan, videokuvaajan ja somistuksen, etsimiseen on panostettu ajallisesti. Joten ajattelin esitellä ne ammattilaiset, joihin me pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme, jos se vaikka säästäisi jonkun muun aikaa hieman! Lähdetään siitä, johon lähestulkoon kaikki kehottavat panostamaan, eli...

Meillä oli jo kuvaaja varattuna ja varausmaksu maksettuna, kun Alexan blogiin alkoi tupsahdella postauksia heidän ihanista häistään. Vaikka häiden lokaatio ja tyyli ovat aika kaukana meidän omistamme, ihastuin itse kuviin saman tien! Aika nopeasti löysin itseni selailemasta Patrickin kotisivuja, igtä ja pinterestiä. Kuvat olivat jotenkin vaivattoman upeita ja konstailemattomia, niissä ei häirinnyt mikään, eikä hänen tyylinsä ole ihan niiin boheemi, kun monella muulla kuvaajalla tällä hetkellä. Oikein harmitti, että meillä oli jo kuvaaja, joka toistaiseksi oli ollut ainoa häihin liittyvä asia, jota mieheni oli minun kanssani metsästänyt. Samoin se varausmaksu oli maksettu... Kysyin kuitenkin Patrickilta hinnastoa ja koska muutama vaihtoehdoista mahtui meidän "ihan max 2000e" -budjettiin, aloin vähän enemmän tosissaan miettimään kuvaajan vaihtoa. Viimeisen sysäyksen kuvaajan vaihtamiselle antoi hääpäivän aikaistaminen. Ajattelin, että jos tässä nyt päivääkin siirretään, niin kuvaajan vaihto menee siinä samalla ja äkkiä olin näpytellyt viestin sekä edelliselle kuvaajalle että Patrickille ja loppu on varmaan aika self evident. Vaikka ensimmäisen kuvaajan peruuttaminen hieman kirpaisi, olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että päädyimme varaamaan Patrickin ikuistamaan juhlamme. Alla muutama upea kuva, jotka on napattu miehen blogista! 


Sitten somistus! Vaikka Kämpin peilisali on mielestäni aina ollut henkeäsalpaavan upea, halusin koristaa vieraiden pöytiä kukilla. Salin pöydät ovat suht isot ja ne tuntuivat hieman tyhjiltä sellaisinaan, joten seuraavat researchit kohdistuivat floristeihin ja somistajiin. Kaikki lähti siitä, kun olin pinterestissä törmännyt ihaniin kultareunaisiin katelautasiin ja kuumeisesti etsin Suomesta yritystä, jolla olisi näitä lautasia valikoimissaan. Löysin hetken päästä tamperelaisen (jee!) firman nimeltä Juhlahumua, joka vuokraa ja myy tyylikkäitä ja erittäin ig-ystävällisiä juhlatarvikkeita. Heidän valikoimissaan oli tuolloin kaksi täysin etsimääni vastaavaa katelautasta ja toiveikkaana laitoin heille viestiä, josko varastosta sattuisikin löytymään useampi kappale vuokrattavaksi tai osaisivatko he nimetä paikkaa, josta lautasia olisi omatoimisesti voinut tilata. Vähän ajan päästä sain vastauksen, että he voisivat tilata toivomiani katelautasia lisää omaan valikoimaansa ja koska yrityksen somistukset kukka-asetelmineen olivat mieleeni, mietin miksen sitten ottaisi kaikkea samasta paikasta? Täytyy myös antaa iso peukku yrityksen erityisen palvelualttiille asenteelle ja nopeille, super ystävällisille vastauksille. Juhlahumun tytöt olivat myös ainoita, jotka osasivat tarjota minulle sitä, mitä hain takaa. Samalla tarjouspyyntötekstillä sain mitä kummallisempia vastauksia, osa laittoi tarjouksensa epäammattimaisesti word-tiedostona, ilman pyytämiäni esimerkkikuvia ja osa kummasteli budjettimme suuruutta ja tarjosi vastineeksi kymmenesosan maksavan (ja siltä näyttävän) asetelman, johon en edes vaivautunut enää vastaamaan... Eli mitenhän tämän kaiken nyt tiivistäisi, suurin paino Juhlahumun asenteelle ja kyvylle lukea asiakasta, siihen päälle upeat somistukset ja visuaalinen silmä ja kirsikkana kakun päälle minun toiveideni täyttäminen katelautasten muodossa, mitäpä tuohon edes lisäämään? Ei varmaan tule yllätyksenä, että olen todella tyytyväinen myös tähän valintaan? Alla kuvia naisten toteutuksista 


Ja viimeisenä häävideo. Emme alkuun ajatelleet, että video olisi tarpeellinen, mutta Hannan vinkeistä viisastuneena lähdin kuitenkin metsästämään meille videokuvaajaa. Myönnän, että olin leikitellyt ajatuksella jo ennen Hannan blogitekstiä ja ehtinyt siihen mennessä katselemaan yhden jos toisenkin upean häävideon, mutta videoiden suolainen hinta sai minut aina hillitsemään himotustani. Olin jo ehtinyt pyytämään muutaman tarjouksen, kunnes sattumalta törmäsin Youtubessa Visio Creativen häätrailereihin. Jälleen kerran se kuvaajankin kohdalla ilmestynyt fiilis, kun mikään videoissa ei häiriste, kokonaisuus vastaa omia visioita (joita et todellakaan osaa itse sanoittaa) ja yhteydenpito toimii. Sain yrityksen edustajalta todella aitoja ja mukavia vastauksia, jotka saivat (edelleen) irvistystä herättävän hintalapun vähän kuin unohtumaan. Vaikka kuvat ovat varmasti upeita ja niiden avulla pääsee takaisin päivän tunnelmiin, uskon ja toivon, että video onnistuu siinä vieläkin paremmin. Tavallaan tiedän jo, että Patrickin ottamista kuvista tulee kertakaikkisen upeita, mutta odotan oikeastaan enemmän sitä, että näen Visio Creativen videokoosteen häistämme! Se kiteyttää muutamaan minuuttiin koko päivän ja jos lopputulos on yhtään samaa luokkaa kuin alla olevissa tuotoksissa, kokonaisuus tulee olemaan tunteita herättävän upea!

  
  

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Hallitsemattomasta kaaoksesta selkeäksi to do-kartaksi!

Häihin on kohta enää kuusi kuukautta, jännää! Veikkaan, että aika alkaa kuuden kuukauden rajapyykin jälkeen kulua entistä nopeampaa, sillä meillä on tiedossa muitakin hieman isompia muutoksia töiden ja koulujuttujen saralla, joten tylsää (tai hiljaista) ei ainakaan pitäisi tulla. Meillä oli pari viikkoa sitten ensimmäinen tapaaminen kaasojen ja best manien kanssa, jota jännitin ja odotin aika lailla. Hääsuunnittelut ovat hetken aikaa olleet jäissä, sillä suurimmat hankinnat ja päätökset on jo tehty ja seuraava kohta to do listalla on vasta joulukuussa, kun lyömme lukkoon vieraslistan ja viemme kutsut ja kirjekuoret painatukseen. Tammikuussa olisi sitten tarkoitus tavata Kämpin hovimestari alustavien suunnitelmien läpikäymiseksi ja lähettää kutsut. Myös hääpaikan somistajat oli määrä tavata vielä loppuvuoden aikana, mutta mietin olisiko fiksumpaa tavata heitä vasta lähempänä huhtikuuta, jotta sesongin kukat olisivat helpommin saatavissa. Nämä isot selkeät tehtävät ovat mieleeni, mutta voi hyvää päivää kun aletaan puhumaan itse päivän järjestelyistä. Stressitasoni nousee sillä sekunnilla, kun joku mainitsee kuljetukset, istumajärjestyksen, kirkkotoimituksen, aikataulutuksen tai mitä tahansa muuta organisointiin liittyvää. Suurin ongelma näiden pikkujuttujen kanssa taitaa olla se, että minulla ei yksinkertaisesti ole aavistustakaan mistä aloittaa. Koko prosessi on suoraan sanottuna overwhelming. Onko kellään muulla samaa ongelmaa? Olen yleensä tehokas ja aikaansaava minkä tahansa järjestelyjen suhteen, töissäkin teen inhottavat jutut yleensä ensimmäisenä, mutta häiden suhteen tekisi mieli vain lykätä aloitusta mahdollisimman kauas, mieluiten kokonaan jonkun muun tehtäväksi, anyone? :-) 

Järjestelyjä hankaloittaa jonkin verran se, ettemme halua kuormittaa kaasoja tai best maneja (onko näille suomeksi joku yhteisnimitys?) suunnittelulla. Heidän vastuullaan ei esimerkiksi ole päättää  ohjelmasta tai aikatauluttaa illan kulkua. Olemme alustavasti miettineet, että vastuu hääpäivänä rajautuisi siihen, että jokainen on perillä aikataulusta ja ohjelmasta, vieraiden neuvomisesta ja ohjaamisesta sekä houstaamisesta, eli yksi onnekas näistä neljästä saa vielä tehtäväkseen juhlan aikana ilmoittaa vieraille milloin mitäkin tapahtuu. Lisäksi toivoisin, että kaikki neljä pitäisivät joko yhdessä tai erikseen puheen meille - hääparille omistetut puheet ovat olleet erityisen ihanaa seurattavaa edellisissä häissä, vieraankin näkökulmasta. Tapaamisessa kyselimme lisäksi heidän mielipiteitään eri vaihtoehtojen suhteen, ennen kuin mieheni kanssa teemme lopulliset päätökset. Yhteisiä suunnitelmia helpottaa jonkin verran se, että kaasoni tuntevat toisensa hyvin ja löytyypä meiltä sisarusparikin seurueesta, eli osapuolten välisen yhteydenpidon luulisi ainkain toimivan.

Kuten viime viikolla mainitsin, tapasimme vielä toisen kaasoni kanssa viikonloppuna ja laadimme aamun aikataulua havainnollistavan ajatuskartan muodossa. Tarkoitus ei ollut vielä tässä vaiheessa tehdä minuutin tarkkoja sunnitelmia tai varata kuljetuksia, vaan ainoastaan kirjata ylös ne asiat, joita ennen kirkkoon astelemista tapahtuu kellonaikoineen ja mitä mihinkin liittyen täytyy päättää. En pystynyt laatimaan tällaista päätettävien asioiden listaa yksinäni, vaan tarvitsin jonkun pitämään huomioni pääasioissa, ilman että takerrun turhiin pikkuseikkoihin vielä tässä vaiheessa sekä rauhoittelemaan aina kun stressitaso alkoi nousta. Tällaisen alustavan kaavan laatiminen oli todella helpottavaa, otetaan esimerkiksi aamumme ennen first look kuvia - aikaa tälle on 8:00 - 12.45. Kirjasimme alkuun jo sovitut ajat, eli herätys 8:00 - morsiamen kampaus 9:00 - morsiamen meikki 11:30. Tänä aikana on lisäksi mietittävä aamupala, kevyt lounas, kaasojen hiusten ja meikkien aikataulu, ehdittävä käymään tsekkaamassa juhlapaikka, sovittava video- ja valokuvaajan kanssa aikatauluista sekä varattava kyydit first look kuvauspaikalle. Varsinaiset päätökset voimme sitten tehdä lähempänä hääpäivää, mutta ainakin meillä on nyt ylhäällä suuri osa niistä asioista, joita meidän täytyy vielä päättää. Tällä tavoin se aiemmin hallitsemattomalta kaaokselta tuntunut päätösten loputon lista muuntui konkreettiseksi to do-listaksi. Tiesin, että kunhan asiat kirjaa ylös, tulen huomaamaan, ettei niitä nyt loppujen lopuksi niiiiin paljoa ole - ja niinhän siinä kävikin.

Jos jotakuta nyt tai myöhemmin alkaa edes pienimuotoisesti ahdistamaan kaikkien niiden asioiden  miettiminen, joita ennen hääpäivää täytyy päättää, niin vahva suositus isolle paperiarkille, kynälle (jota voi kumittaa) ja ainakin yhden kaason mukaan nappaamiselle - ja ei kun piirtämään, alla olevaa kuvaa zoomailemalla pääsette katsomaan, mitä kaikkea meidän täytyy vielä päättää!

Suunnittelu